"Välillä tuntuu, että varjellaan, ettei kukaan saisi tietää"kartoitus Wiitaunionin vammaispalveluissa asioimisesta palveluohjauksen näkökulmasta /

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa mistä vammaispalvelulain mukaisia palveluja saaneet Wiitaunionin kuntalaiset olivat saaneet tietoa, millaisena he kokivat viranomaisilta saaneensa tiedon ja kuinka palveluohjauksellisuus näkyi siinä. Tarkoituksena oli antaa kyselyyn vastaajille mahdollisuus tuoda mielipiteitään esille päättäjille. Tutkimuksen tulokset tulevatkin olemaan apuna Wiitaunionin vammaispalveluja kehitettäessä. Tutkimusmenetelmä oli postikysely, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä sekä väittämiä. Kysely lähetettiin syksyllä 2008 vammaispalvelulain mukaisia palveluja vuonna 2006 tai sen jälkeen saaneille kuntalaisille. Kohderyhmän koko oli 197 ja vastauksia palautui 74. Näin ollen vastausprosentti oli 37,6 %. Tulokset käsiteltiin SPSS-ohjelman avulla ja manuaalisesti. Suurin osa vastaajista koki joutuvansa itse hakemaan tietoa palveluista. Myös omaisilla ja ystävillä oli merkittävä osuus tiedonlähteenä. Vammaispalvelujen ohjaaja oli suurin tiedonlähde subjektiivisten palvelujen kohdalla, mutta kuten muillakin tietolähteiltä, hänen merkittävyytensä laski harkinnanvaraisten palveluiden kohdalla. Vastaajat nostivat tärkeiksi tekijöiksi tiedon saannin vaivattomuuden ja tiedottajan avoimuuden. Enemmistö vastaajista näki vammaispalvelun ohjaajan sopivimmaksi tiedottajaksi tulevaisuudessa. Vastaajat kokivat, että heidän elämäntilanteensa otettiin hyvin huomioon vammaispalveluissa asioidessa. Kotikäyntien osalta 62,7 % vastaajista oli tyytymättömiä. Tutkimuksista nousi esiin tiettyjä ryhmiä, jotka olivat useasti erityisen tyytymättömiä tai tyytyväisiä. Tyytymättömimpiä olivat yli 65-vuotiaat, henkilöt, joilla on muu vamma (kuin tutkimuksessa määritetty) ja muussa asumismuodossa (kuin tutkimuksessa määritetyssä) asuvat. Tyytyväisimpiä sen sijaan olivat 26– 45-vuotiaat ja palvelukodissa/asuntolassa asuvat. Sosiaalialan työkentälle tutkimustulokset toivat vahvistusta aikaisimpiin tutkimustuloksiin ja käsityksiin vaikeutuneesta palvelujärjestelmässä luovimisesta.The purpose of this study was to survey where the customers of the services for the disabled have gotten information, how they have seen the guidance given to them and how case managing is shown in that guidance. The aim of this study was to give a possibility to the disabled and their close ones to tell their feelings and opinions to the decision-makers. The results of this study will be of help to the services of disabled when developing services. The method of the study was a survey through mail. It contained closed and open questions and claims. The survey was sent autumn 2008 to all of the customers who had gotten services in the year 2006 or after it on the grounds of the Act relating to services for the disabled. There were 197 surveys sent and 74 answers returned. This is to say that the response percentage of the inquiry was 49, 1 %. The results were analyzed manually and using the SPSS statistical program. Most of the answerers felt like they had to search for knowledge themselves. They also got a lot of their information from their relatives and friends. The case manager was the biggest source of knowledge when it came to the subjective services but like in so many cases, his/her influence dropped when the matter was about the discretionary services. General opinion was that an easy access to knowledge and the openness of the employee is highly important. The preferred source of knowledge was the case manager of the services of disabled. There was a general contentment on how the services of disabled took the life situation of a customer into account. 62, 7 % weren´t satisfied by the number of house calls there had been. There were also groups that were either highly content or highly discontent throughout the survey. The most discontent were those, who were over 65-years old, those, who had other disabilities (that weren´t defined in the survey) and those who lived in other forms of dwelling (that weren´t defined in the survey). The most content were the ones who were 25-45 years old and the ones who lived in an assisted living facility/ a hall of residence. The results of this survey brought an affirmation to the results of other surveys and to the general idea that it has gotten harder to make one’s way in the system of services